Altered
Carbon on synkkään
kyberpunk-dystopiaan sijoittuva tarina, jossa film noir -henkinen salapoliisityö
yhdistyy näyttävään tieteistoimintaan.
Sarjan
tulevaisuudenkuvaan kuuluvat olennaisesti ihmisten niskassa olevat implantit,
joihin heidän tietoisuutensa on säilötty. Niiden ansiosta kuolo ei korjaa,
vaikka ruumiille tapahtuisi mitä, kunhan implantti säilyy ehjänä.
Implantti
voidaan aina sijoittaa uuteen ”sukkaan” eli kehoon, joka voi iältään,
etnisyydeltään ja sukupuoleltaan poiketa täysin ihmisen syntymäkehosta.
Ykköskaudella
päähenkilö Takeshi Kovacs herätetään 250 vuoden horroksesta uudessa sukassa.
Pilvien päällä elelevä porho nimeltä Laurens Bancroft palkkaa hänet selvittämään
oman murhansa, josta palkkioksi Kovacs voi saada armahduksen rikoksistaan
avaruussiirtokuntien hallitusta vastaan.
Kovacs
ei näet ole mikä tahansa mies, vaan yli-inhimillisillä kyvyillä varustettu
entinen supersotilas, joka sittemmin kääntyi omiaan vastaan ja taisteli
historiallisessa kapinassa. Kapina kuitenkin tukahdutettiin ja Kovacs laitettiin
kärsimään pitkää vankeustuomiota.
Loistavasti
roolitettu Joel Kinnaman toi ykköskaudella Kovacsin hahmoon vetävää jäyhyyttä
ja kyynisyyttä, ja sarja oli muutenkin tunnelmaltaan ja toteutukseltaan upeaa
kyberpunkia.
Ikävä
kyllä samaa ei voi sanoa toisesta tuotantokaudesta.
Netflixin
kuvaus kauden ensimmäisestä jaksosta kuuluu näin: ”30 vuotta Bancroft-tapauksen
jälkeen eräs metu etsii Kovacsin käsiinsä ja tarjoaa tälle työtä,
huipputeknisen sukan ja tilaisuuden nähdä taas Quellcrist Falconer.”
Kovacs
siirtyy siis jälleen eri kehoon ja alkaa etsiä vanhaa rakastettuaan, legendaarista
kapinallisjohtaja Quellcrist Falconeria. Samalla hän joutuu kohtaamaan
vaarallisen vihollisen menneisyydestään ja kamppailemaan tekoälykaveri Poen
toimintahäiriöiden kanssa.
Päärooliin
hyppää tällä kertaa Marvel-elokuvien Haukkana tunnettu Anthony Mackie. Vaikka
Mackie on kelpo näyttelijä, ei hän valitettavasti yllä Kinnamanin tasolle Takeshi
Kovacsina, vaan hänen versionsa hahmosta jää melko persoonattomaksi toimintakovikseksi.
Toisaalta
koko toista tuotantokautta vaivaa taantuminen geneeriseksi scifi-toiminnaksi,
ja suurimmat viat löytynevät jo käsikirjoituksen tasolta. Tunnelmassa ei esimerkiksi
ole enää häivääkään siitä film noir -hengestä ja synkkämielisyydestä, jotka
sarjassa alun perin viehättivät.
Kerronnan
taso muistuttaa muutenkin enemmän fanifiktiota kuin laatudraamaa, ja eeppisiksi
tarkoitetut juonenkäänteet tuntuvat usein teatraalisilta ja korneilta.
Toimintaviihteenä
sarjan jatko on mukiinmenevää katsottavaa, mutta Altered Carbonin nimelle
se ei tee oikeutta. Ykköskausi toimii onneksi kuitenkin myös itsenäisenä
kokonaisuutena, eikä scifi-fanien kannata jättää sitä väliin.
Tämä teksti tai muokattu versio siitä
on julkaistu osana kainuulaisille sanomalehdille kirjoittamaani
Striiminurkka-sarjaa, jossa teen katsauksia Netflixin tarjontaan.