Noituri on mielenkiintoinen tapaus, koska kyseessä on tv-sovitus kirjasarjasta,
jonka pohjalta on jo luotu ylistetty videopelitrilogia. Useimmille Noituri-universumi
onkin ensisijaisesti tuttu nimenomaan peleistä, joiden myötä myös kirjat ovat
ponnahtaneet laajempaan tietoisuuteen.
The Witcher -pelit eivät ole suoria käännöksiä
Sapkowskin kirjoista, mutta sijoittuvat samaan maailmaan ja toimivat
epävirallisena jatkona niiden tarinalle.
Lauren Schmidtin luoma tuore Netflix-sarja sen sijaan on
pitkälti kahden ensimmäisen Noituri-kirjan, Viimeisen toivomuksen ja
Kohtalon miekan, inspiroima. Toisin kuin sarjan myöhemmät kirjat,
nämä ovat novellikokoelmia, mikä näkyy myös tv-sarjan kerronnassa.
Jaksoissa näet hypitään sukkelasti eri hahmojen ja yksittäisten tarinoiden
välillä, joiden muodostama kokonaisuus hahmottuu hitaasti.
Päähenkilö Geralt Rivialainen on
taikavoimia omaava mutantti-ihminen, joka metsästää työkseen hirviöitä. Noituri
on Sapkowskin fantasiauniversumissa käytetty yleisnimike tällaisille
henkilöille.
Sarjassa Henry Cavillin tulkitsema
Geralt on yrmeä antisankari, joka pyrkii olemaan sekaantumatta politiikkaan tai
muiden hahmojen keskinäisiin draamoihin. Hänen tehtävänsä on tappaa hirviöitä
ja sillä sipuli.
Cavill saavuttaa näyttelysuorituksellaan
mainiosti Geraltin olemuksen. Hän puhuu möreällä äänellä murahdellen ja eläytyy
hahmoon jokaisella eleellään. Tuloksena on vaikutelma kivenkovasta ja
jokseenkin kyynisestä taistelijasta, joka ei kumartele kenellekään.
Kaksi muuta päähahmoa ovat nuori prinsessa
Cirilla (Freya Allan), joka joutuu pakenemaan hovistaan kuningaskuntansa
sorruttua, sekä voimakas maagi nimeltä Yennefer Vengerbergiläinen (Anya
Chalotra). Molempien tarinat kietoutuvat kohtalonomaisesti yhteen Geraltin
tarinan kanssa.
Noituri vaatii katsojalta tarkkaavaisuutta ja kärsivällisyyttä, sillä juoni etenee
epäkronologisessa järjestyksessä ja selkiytyy vain katsomalla lisää. Oikeastaan
koko ensimmäinen kausi tuntuu johdannolta, joka päättyy juuri kun tarina on
pääsemässä lentoon.
Tyyliltään sarja on synkkää
fantasiaa, josta puuttuu selkeä vastakkainasettelu hyvän ja pahan välillä.
Useimmat hahmot päähenkilöitä myöten tuntuvat moraalisesti harmailta, mikä
tekee heistä särmikkäitä.
Synkkyys korostuu myös tarinan
väkivaltaisuudessa ja raadollisessa kuvastossa: jaksot ovat täynnä verta ja
suolenpätkiä sekä noituutta ja iljettäviä otuksia. Tunnelma on paikoin jopa
kauhumainen.
Noituria ei siis voi suositella kaikkein
herkimmille katsojille, ja lienee syytä mainita, että sarja on muutenkin
suunnattu ehdottomasti aikuiselle yleisölle.
Vertaukset Game of Thronesiin ovat
vääjäämättömiä eivätkä täysin perusteettomia. Aivan yhtä massiivista suosiota Noituri
tuskin saavuttaa, mutta ainakin fantasiafaneille sarja on seuraava
potentiaalinen kestosuosikki.
Tämä teksti tai muokattu versio siitä
on julkaistu osana kainuulaisille sanomalehdille kirjoittamaani
Striiminurkka-sarjaa, jossa teen katsauksia Netflixin tarjontaan.