Baumbachin
voimallinen kuvaus avioeron vaikutuksista kolmihenkiseen perheeseen oli
hiljattain järjestetyn Golden Globe -gaalan eniten ehdokkuuksia kerännyt
elokuva.
Tismalleen
samat kuusi ehdokkuutta irtosivat myös Oscar-akatemialta, eikä ihme; Marriage Story on harvinaisen vaikuttava
taidonnäyte sekä käsikirjoituksen että varsinkin näyttelysuoritusten osalta.
Adam Driver ja Scarlett
Johansson ovat Charlie ja Nicole, avioeroon valmistautuva newyorkilaispariskunta,
jonka vaikeaa eroprosessia elokuvassa seurataan. Perheensä lisäksi he ovat
luoneet myös teatteriuransa yhdessä, Charlie ohjaajana ja Nicole hänen
näytelmiensä tähtenä.
Tarina alkaa tilanteen huomioiden lupaavasti. Pariskunta
on näet päättänyt erota sovussa ja tehdä siirtymävaiheesta mahdollisimman
helpon kahdeksanvuotiaalle Henry-pojalleen (Azhy Robertson).
Heti
kärkeen katsoja kuulee molemmilta sydäntä lämmittävät monologit siitä, mitä
piirteitä he rakastavat toisissaan. Charlie esimerkiksi nauttii suuresti
isyydestä, Nicole on loistava kuuntelija, ja niin poispäin.
Monologit
ovat kirjeitä, jotka aviopari on kirjoittanut toisilleen. Niiden tarkoitus on
tulevien tunnemyrskyjen keskellä muistuttaa heitä siitä, mikä kumppanissa ja
parisuhteessa oli hyvää.
Muistutus
tulee tarpeeseen myös katsojalle, sillä edessä on emotionaalinen höykkyytys, jonka
aikana päähenkilöiden yhteiset alkutavoitteet helposti unohtuvat.
Marriage Story lähtee nimittäin uusille urille, kun
Nicole muuttaa kotikonnuilleen Los Angelesiin työstämään uuttaa tv-sarjaa ja
ottaa Henryn mukaansa. Lupaukset avioeron hoitamisesta ilman asianajajia jäävät
toteutumatta, ja pian pariskunta löytää itsensä keskeltä karvasta oikeuskiistaa.
Baumbachin
laatima käsikirjoitus on realistinen ja nerokkaan ärsyttävä. Charlien ja
Nicolen etääntyminen toisistaan on kuin hidasta kidutusta, jossa hyvät
tarkoitusperät muuttuvat hiljalleen katkeruudeksi ja katsojakin turhautuu hahmojen
mukana. Kommunikointiyritykset lähtevät usein väärille raiteille, eivätkä asiat
selviä niin kuin toivoisi.
Pisteitä
ropisee myös psykologisesta tarkkanäköisyydestä. Elokuva on aidon tuntuinen niin
hauskoina kuin ikävinäkin hetkinä, ja henkilöhahmojen käytös on viimeisen
päälle uskottavaa aina Henry-poikaa myöten, joka tietenkin on tilanteen suurin
uhri.
Kokonaisuuden
kruunaa upea näyttelytyö. Driver ja Johansson ovat mykistävän hyviä ja pääsevät
loistamaan erityisesti pitkissä otoksissa ja kohtauksissa. Päähenkilöiden
tunteiden myllerrys ja avioeron musertavuus ovat syvältä riipaisevaa
katsottavaa.
Sivuosissa
nähdään muiden muassa Alan Alda, Ray Liotta ja Laura Dern, joka voitti Oscarin sekä lukuisia muita palkintoja roolistaan Nicolen
asianajajana.
Lopputekstien
rullatessa takana on katarttinen katselukokemus, joka jättää vaikutuksen ja nousee
takuulla aihepiirinsä klassikoksi.
Tämä teksti tai muokattu versio siitä
on julkaistu osana kainuulaisille sanomalehdille kirjoittamaani
Striiminurkka-sarjaa, jossa teen katsauksia Netflixin tarjontaan.