tiistai 11. helmikuuta 2020

Arvostelu: Marriage Story (2019)

Tämänkertaisessa Striiminurkassa syynissä on Noah Baumbachin ohjaama ja käsikirjoittama Netflix-elokuva Marriage Story, joka lukeutuu ehdottomasti menneen vuoden merkittävimpiin draamoihin.

Baumbachin voimallinen kuvaus avioeron vaikutuksista kolmihenkiseen perheeseen oli hiljattain järjestetyn Golden Globe -gaalan eniten ehdokkuuksia kerännyt elokuva.

Tismalleen samat kuusi ehdokkuutta irtosivat myös Oscar-akatemialta, eikä ihme; Marriage Story on harvinaisen vaikuttava taidonnäyte sekä käsikirjoituksen että varsinkin näyttelysuoritusten osalta.

Adam Driver ja Scarlett Johansson ovat Charlie ja Nicole, avioeroon valmistautuva newyorkilaispariskunta, jonka vaikeaa eroprosessia elokuvassa seurataan. Perheensä lisäksi he ovat luoneet myös teatteriuransa yhdessä, Charlie ohjaajana ja Nicole hänen näytelmiensä tähtenä.

Tarina alkaa tilanteen huomioiden lupaavasti. Pariskunta on näet päättänyt erota sovussa ja tehdä siirtymävaiheesta mahdollisimman helpon kahdeksanvuotiaalle Henry-pojalleen (Azhy Robertson).

Heti kärkeen katsoja kuulee molemmilta sydäntä lämmittävät monologit siitä, mitä piirteitä he rakastavat toisissaan. Charlie esimerkiksi nauttii suuresti isyydestä, Nicole on loistava kuuntelija, ja niin poispäin.

Monologit ovat kirjeitä, jotka aviopari on kirjoittanut toisilleen. Niiden tarkoitus on tulevien tunnemyrskyjen keskellä muistuttaa heitä siitä, mikä kumppanissa ja parisuhteessa oli hyvää.

Muistutus tulee tarpeeseen myös katsojalle, sillä edessä on emotionaalinen höykkyytys, jonka aikana päähenkilöiden yhteiset alkutavoitteet helposti unohtuvat.

Marriage Story lähtee nimittäin uusille urille, kun Nicole muuttaa kotikonnuilleen Los Angelesiin työstämään uuttaa tv-sarjaa ja ottaa Henryn mukaansa. Lupaukset avioeron hoitamisesta ilman asianajajia jäävät toteutumatta, ja pian pariskunta löytää itsensä keskeltä karvasta oikeuskiistaa.

Baumbachin laatima käsikirjoitus on realistinen ja nerokkaan ärsyttävä. Charlien ja Nicolen etääntyminen toisistaan on kuin hidasta kidutusta, jossa hyvät tarkoitusperät muuttuvat hiljalleen katkeruudeksi ja katsojakin turhautuu hahmojen mukana. Kommunikointiyritykset lähtevät usein väärille raiteille, eivätkä asiat selviä niin kuin toivoisi.

Pisteitä ropisee myös psykologisesta tarkkanäköisyydestä. Elokuva on aidon tuntuinen niin hauskoina kuin ikävinäkin hetkinä, ja henkilöhahmojen käytös on viimeisen päälle uskottavaa aina Henry-poikaa myöten, joka tietenkin on tilanteen suurin uhri.

Kokonaisuuden kruunaa upea näyttelytyö. Driver ja Johansson ovat mykistävän hyviä ja pääsevät loistamaan erityisesti pitkissä otoksissa ja kohtauksissa. Päähenkilöiden tunteiden myllerrys ja avioeron musertavuus ovat syvältä riipaisevaa katsottavaa.

Sivuosissa nähdään muiden muassa Alan Alda, Ray Liotta ja Laura Dern, joka voitti Oscarin sekä lukuisia muita palkintoja roolistaan Nicolen asianajajana.

Lopputekstien rullatessa takana on katarttinen katselukokemus, joka jättää vaikutuksen ja nousee takuulla aihepiirinsä klassikoksi.

Tämä teksti tai muokattu versio siitä on julkaistu osana kainuulaisille sanomalehdille kirjoittamaani Striiminurkka-sarjaa, jossa teen katsauksia Netflixin tarjontaan.