tiistai 28. toukokuuta 2019

Arvostelussa Netflix-sarja Kominsky-metodi (2018–)

Tämänkertaisessa Netflix-katsauksessa pureudutaan viime syksynä julkaistuun Kominsky-metodi -sarjaan. Kahden vanhenevan miehen ystävyydestä kertovaa komediaa tähdittävät näyttelijälegendat Michael Douglas ja Alan Arkin. Sarjan on luonut tilannekomedioiden kuninkaaksi kutsuttu tuottaja-käsikirjoittaja Chuck Lorre (Miehen puolikkaat, Rillit huurussa).

Nimikkohahmo Sandy Kominsky (Douglas) on Hollywoodissa toimiva arvostettu näyttelijävalmentaja, jonka näyttelijänura on aikanaan kariutunut omaan ylpeyteen ja liian tiukkoihin periaatteisiin. Hänen paras ystävänsä on hänen agenttinsa Norman Newlander (Arkin), joka on myös menestyksekkään agenttitoimiston toimitusjohtaja.

Tarinan lähtösykäyksenä toimii Normanin vaimon Eileenin (Susan Sullivan) kuolema. Eileen on myös Sandyn vanha ystävä, ja heidän tavatessaan viimeistä kertaa Eileen pyytääkin Sandyä huolehtimaan aviomiehestään kuolemansa jälkeen. Sandy tekee työtä käskettyä, ja niin alkaa hupaisa ja paikoin koskettavakin kuvaus papparaisten ystävyyssuhteesta.

Pääkaksikon lisäksi tarinassa on osansa myös Normanin tyttärellä Phoebella (Lisa Edelstein), Sandyn tyttärellä Mindyllä (Sarah Baker) ja tuoreella naisystävällä Lisalla (Nancy Travis).

Siinä missä Mindy tulee isänsä kanssa hyvin toimeen ja auttaa tätä näyttelykoulun pyörittämisessä, päihdeongelmainen Phoebe aiheuttaa Normanille lähinnä lisää harmaita hiuksia. Sandyn parisuhde taas on mutkikas siksi, että Lisa on oppilaana hänen kurssillaan.

Iso osa Kominsky-metodin huumorista perustuu päähenkilöiden vanhenemiseen ja sen ikäviin puoliin. Yksi vitsailun aihe ovat esimerkiksi Sandyn eturauhasvaivat, jotka pakottavat ravaamaan vessassa ja menemään lopulta tutkimuksiin. Kuten Norman eräässä jaksossa toteaa, virtsaamisesta tulee iän myötä kuin morsetusta: ”pisteitä ja viivoja”.

Omat vaivansa on Normanillakin, joka aiheuttaa hämmennystä jatkamalla päivittäisiä keskustelujaan kuolleen vaimonsa kanssa. Vietyään tyttärensä kahdeksatta kertaa vieroitushoitoon hän puolestaan pelottelee Sandyä itsetuhoisilla puheillaan. Mustaakaan huumoria ei siis karteta.

Olennaista on myös päähenkilöiden keskinäinen naljailu ja piikittely, jolta ei säästytä edes Eileenin (varsin erikoisissa) hautajaisissa. Vaikka kaverukset välillä hermostuvatkin toisiinsa, on heidän ystävyytensä silti molemmille elintärkeää.

Sarjan kantava vahvuus ovat loistavat näyttelijät ja heidän yhteispelinsä. Michael Douglasin mielettömän hauska suoritus toi miehelle Golden Globe -voiton, ja myös Arkin sai kärttyisestä mutta sympaattisesta roolistaan ehdokkuuden. Kominsky-metodi palkittiin samaisessa gaalassa vuoden parhaana komediasarjana.

Kahdeksan jakson eli noin 3,5 tunnin mittainen sarja naurattaa huomattavasti keskivertokomediaa enemmän, ja sen katsoo helposti yhdessä päivässä tai viikonlopussa.

Varoituksen sanana mainittakoon, että mukaan mahtuu myös räävittömyyttä ja kiroilua, eikä Netflixin tekstityksissä karteta alatyyliä. Täysin kilttiä huumoria etsiville tämä ei siis välttämättä ole nappiosuma.

Tämä teksti tai muokattu versio siitä on julkaistu osana kainuulaisille sanomalehdille kirjoittamaani Striiminurkka-sarjaa, jossa teen katsauksia Netflixin tarjontaan.