perjantai 29. tammikuuta 2016

Arvostelu: Another Earth (2011)

Millaista elämäni olisi, jos olisin tehnyt toisenlaisia valintoja? Jos tapaisin toisen version itsestäni, olisiko hän minua parempi ja onnellisempi? Olisinko voinut välttää tekemäni virheet? Tällaisia kysymyksiä on varmasti moni pohtinut jossain vaiheessa elämäänsä. Niin tekee myös Another Earthin päähenkilö Rhoda (Brit Marling), eikä suotta: pieni poika ja tämän raskaana ollut äiti ovat kuolleet hänen rattijuoppoutensa vuoksi. Neljä vuotta vankilassa istuttuaan tyttö pääsee vapaaksi ja päättää tunnontuskissaan lähteä pyytämään anteeksi John Burroughsilta (William Mapother) — mieheltä, jonka perheen hän tappoi. Siivouspalvelun työntekijänä esiintyvä Rhoda ei kuitenkaan saa kakistettua anteeksipyyntöä suustaan, ja krapulassa ovelle raahautuva John luulee häntä vain tavalliseksi siivoojaksi. Kuten arvata saattaa, alkavat nämä kaksi kuitenkin hiljalleen tutustua toisiinsa.

Rhodan ja Johnin lähentymisen ohessa seurataan ”Maa 2:ta”, oman planeettamme täydellistä kopiota, joka on mystisesti viimeisen neljän vuoden aikana leijaillut kaukaa avaruudesta aivan maapallon lähelle. Planeetan asukitkin ovat Maan ihmisten kaksoisolentoja, mikä johtaa elokuvan pohdiskelemaan rinnakkaistodellisuuksien mahdollisuuksia sekä valintojen ja tekojen seurauksia. Maasta ollaan järjestämässä avaruusmatkaa Maa 2:lle, ja itseinhossa rypevä Rhoda toivoo voittavansa matkalipun.

Juoni on tulkinnanvarainen ja vaatii katsojalta hieman ajatustyötä. Jos ymmärtää tapahtumat kirjaimellisesti, saattaa käteen jäädä vain tieteiskuvitelman ja draaman sekasotku ja kasa hukattua potentiaalia. Draamaosuus on kyllä ymmärrettävissä sellaisenaankin, ja elokuva olisi varmaan toimiva myös kokonaan ilman scifi-elementtiä, mutta allegorisesti tulkittuna Maa 2 antaa tarinalle mukavasti lisäpontta. Maa 2:n voidaan nähdä edustavan ”mitä jos”-maailmaa — päähenkilöiden ajatuksissa elävää kuvitelmaa sellaisesta todellisuudesta, jossa kohtalokasta autokolaria ei koskaan tapahtunut. Elämänilonsa menettänyt Rhoda olisi valmis jättämään nykyisen elämänsä päästäkseen Maa 2:een, mikä puolestaan kuvastaa hänen katumustaan. Hän antaisi mitä vain, jotta voisi muuttaa historiaa ja tehdä tehdyn tekemättömäksi. Tarinan kuluessa hän kuitenkin oppii asian, johon elokuvan tärkein sanoma tiivistyy: menneisyyden kanssa on vain opittava elämään.

Kuten synkälle tarinalle sopii, elokuva on visuaalisesti ankea ja tyyliltään naturalistinen. Väripaletti koostuu lähinnä tummista sävyistä, ja kuva on usein kylmän sinertävä, millä välitetään selkeästi päähenkilön ajatusmaailman pimeyttä. Tapahtumaympäristöt ovat kolkkoja, rähjäisiä ja hämäriä, eikä kuva näytä milloinkaan elokuvamaisen silotellulta. Myös käsivarakameran käyttö ja lähikuviin zoomailu vahvistavat osaltaan elokuvan dokumentaarista ja intiimiä otetta, jonka avulla tarinasta on saatu todentuntuinen ja henkilöhahmoista uskottavan oloisia tavallisia ihmisiä, joita kohtaan on helppoa tuntea empatiaa.

Rhodan mielenmaiseman synkkyyttä korostetaan onnistuneesti myös elokuvan äänimaailman avulla. Toisinaan taustalla soi pianolla tai jousilla soitettua, hieman surumielistä klassista musiikkia, kun taas välillä kuullaan ainoastaan epämääräisiä taustaääniä tai scifi-teemaan sopivia elektronisia äänimaisemia. Kaiken kaikkiaan musiikki ja ääniefektit nousevat elokuvassa melko suureen rooliin, sillä dialogi on paikoitellen erittäin vähäistä — mikä itsessäänkin on oikeastaan tehokeino. Ääniraitaa käytetään tehokkaasti hyödyksi osana elokuvan audiovisuaalista kerrontaa, jonka jokainen osa-alue auttaa katsojaa virittymään oikeaan mielialaan ja voimistaa täten elokuvasta saatavaa tunnekokemusta.

Another Earth on koskettava ja ajatuksia herättävä elokuva. Scifi-aiheen taakse kätkeytyy romanttisilla aineksilla höystetty syvällinen draama, joka käsittelee menetystä, anteeksiantoa ja elämässä eteenpäin siirtymistä. Pääosien näyttelijät herättävät traagiset hahmonsa vakuuttavasti eloon, ja näiden yhteisessä matkassa kohti vapautta on jotain kaunista. Monitasoisuutensa ansiosta elokuvaa voi katsoa ja tulkita eri tavoin, ja se tarjoaakin jotain niin ihmissuhdedraaman ystäville kuin rinnakkaistodellisuusteorioista kiinnostuneillekin. Kevyttä viihdettä etsivien kannattaa kuitenkin suosiolla kääntyä toisaalle, sillä tämä teos on raskasmielinen ja esittää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.