Kovimpana
klassikkona pelin avaa Sergio Leonen Huuliharppukostaja (1968). Legendaarisen
dollaritrilogian perävanassa tehty elokuva kuuluu edeltäjiensä tapaan kaikkien
aikojen arvostetuimpiin westerneihin.
Charles Bronson näyttelee elokuvan salaperäistä
nimikkohahmoa, joka etsii kostoa kauan sitten koetulle vääryydelle. Pahiksen
virkaa toimittaa epätyypillisesti Henry
Fonda, ja hyväsydämisen
lainsuojattoman roolissa nähdään Jason
Robards. Italokaunotar Claudia
Cardinale puolestaan esittää tuoretta leskeä, jonka ympärille tapahtumat kietoutuvat.
Leonelle
tyypillisesti Huuliharppukostaja ei
hötkyile vaan etenee rauhallisesti. Viipyilevyys, tunnelmointi ja pitkät
kohtaukset ovat Leonen erikoisalaa, mutta se ei todellakaan tarkoita, että
miehen elokuvat olisivat tylsiä — päinvastoin.
Juonta
avataan katsojalle tasaisesti kuin lankakerää aina lopun suureen paljastukseen
asti, kuvaus on mestarillista intensiivisine lähikuvineen, ja Ennio Morriconen musiikki tuo
tilanteisiin vuoroin dramatiikkaa ja komiikkaa.
Seuraavana
listalla on vuoden 1985 elokuva Silverado,
joka oli tästä kolmikosta itselleni ainut uusi tuttavuus ja sikäli
mielenkiintoisin tapaus.
Silveradon on tuottanut, ohjannut ja yhdessä
veljensä kanssa käsikirjoittanut Lawrence
Kasdan, joka tunnetaan erityisesti useiden Tähtien sota -elokuvien sekä ensimmäisen Indiana Jones -seikkailun
kynäilijänä.
Nuo
meriitit antavat hyvin osviittaa siitä, millaista elämystä Silveradolta voi odottaa.
Kyseessä on vauhdikas ja hyväntuulinen länkkäri, jossa peräänantamattomat
pyssysankarit pistävät pahiksia nippuun runsaissa toimintakohtauksissa.
Meininkiä
siivittää Bruce Broughtonin säveltämä
Oscar-ehdokkuudella huomioitu musiikki, joka muistuttaa tyyliltään John Williamsin klassikkoteemoja.
Elokuvan
tähtikaartiin kuuluvat mm. Kevin Kline,
Scott Glenn, Kevin Costner ja Danny
Glover. Erityisen hauskaa on nähdä tuleva supertähti ja sittemmin
länkkärien veteraaniksi profiloitunut Costner läpimurtoroolissaan porukan
nuorimpana villikkona.
Kolmantena
maininnan ansaitsee Quentin Tarantinon Django Unchained (2012), jossa
orjuudesta pelastettu musta mies ryhtyy palkkionmetsästäjäksi pelastaakseen yhä
orjana elävän vaimonsa.
Pääosassa
nähdään Jamie Foxx, ja häntä tukevat
hillittömillä suorituksillaan mm. Leonardo
DiCaprio, Samuel L. Jackson sekä
Christoph Waltz, joka voitti roolistaan jo toisen Oscarinsa Tarantinon
ohjauksessa.
Elokuva pureutuu mustan komedian keinoin rotusorron
historiaan Yhdysvalloissa. Orjuus ja orjakauppa ovat keskeinen osa tarinaa, ja
katsoja voi samaistua Djangon kokemaan raivoon ja inhotukseen.
Koska
kyse on Tarantinosta, ratkaistaan ongelma tietenkin vapauttavilla väkivallan
purkauksilla, joissa veri roiskuu ja pahat miehet karjuvat tuskasta sankareiden
ammuttua heidät seulaksi.
Kaikkinensa
Django Unchained kuuluu Tarantinon
parhaimpiin töihin, mikä on paljon sanottu.
Tämä teksti tai muokattu versio siitä
on julkaistu osana kainuulaisille sanomalehdille kirjoittamaani
Striiminurkka-sarjaa, jossa teen katsauksia Netflixin tarjontaan.