maanantai 7. maaliskuuta 2016

Arvostelu: The Big Short (2015)

Komediakynäilijä Adam McKayn ohjaama The Big Short kertoo vuosien 2007–2008 finanssikriisistä ja tarkemmin sanottuna muutamasta amerikkalaisesta miehestä, jotka osasivat ennustaa kriisin ja löivät sen avulla rahoiksi. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja Michael Lewisin samannimiseen kirjaan vuodelta 2010. Kyseessä on satiirinen draamakomedia, joka naurattaa ja järkyttää sopivassa suhteessa.

The Big Short on juonensa puolesta melko intensiivistä menoa alusta loppuun. Elokuvassa seurataan muutamaa eri päähenkilöä, joiden tarinat ovat toisiinsa liitoksissa, vaikka heidän polkunsa eivät välttämättä kohtaa kertaakaan. Päähenkilöiden elämää töiden ulkopuolella ei näytetä juuri lainkaan, joten fokus pysyy koko ajan pääjuonen eteenpäin viemisessä.

Tapahtumien seuraaminen vaatii katsojalta jatkuvaa skarppaamista, sillä dialogin ymmärtäminen ei ole maallikolle aivan vaivatonta. Pankkialan terminologia meinasi välillä sekoittaa allekirjoittaneen pään, mutta perusideat olivat kuitenkin ymmärrettävissä. Tekijät ovat onneksi osanneet ennakoida mahdolliset kärryiltä putoamiset, sillä elokuvaan on ripoteltu muutama todella hauska sanaselityskohtaus. Kyseisissä kohtauksissa elokuvan kertojana toimiva lipevä pankkiiri Jared Vennett (Ryan Gosling) sanoo jotain tyyliin: ”Menikö ohi? Ei se mitään! Katso, kun Julkisuudenhenkilö X selittää asian selkokielellä”, minkä jälkeen kyseinen julkkis todellakin ilmestyy valkokankaalle selittämään asiaa jonkin vertauskuvan avulla. Elokuvassa rikotaan muutenkin neljättä seinää todella hupaisasti, enkä ollut lainkaan yllättynyt, kun se voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon.

Tasokkaaseen näyttelijäkaartiin kuuluu jo mainitun Ryan Goslingin lisäksi mm. Christian Bale, Steve Carell, ja Brad Pitt. Erityisesti Bale tekee vahvan suorituksen Michael Burryna, sosiaalisesti rajoittuneena mutta nerokkaana rahastonhoitajana, joka kuuntelee päivisin toimistohuoneessaan metallimusiikkia ja paukuttaa rumpukapuloilla ilmaa. Steve Carellin näyttelemällä Mark Baumilla puolestaan on ongelmia vihanhallinnan kanssa, ja Brad Pittin esittämä Ben Rickert on alalta eläköitynyt konkari, jonka pari nuorempaa kaveria vetävät takaisin hommiin. Ensemble-kaarti on valkokankaalla juuri niin hyvä kuin paperillakin.

Kuten jo todettu, The Big Short käsittelee traagista aihettaan onnistuneesti komedian ja satiirin keinoin. Pankit ja päätöksentekijät esitetään tyhminä, korruptoituneina ja välinpitämättöminä ja niiden toimia kritisoidaan rankasti. Humoristinen ote korostaa hyvin koko tapahtumien sarjan tragikoomista järjettömyyttä ja asettaa isot pahat pankit naurunalaisiksi.

Letkeä lähestymistapa aiheeseen on sikälikin järkevä, että tällaisenaan elokuva ei vaadi katsojalta oikeastaan minkäänlaisia esitietoja toimiakseen. Toki juonesta saattaa saada enemmän irti, jos tuntee suurin piirtein finanssikriisin syyt ja seuraukset, mutta omakohtaisesta kokemuksesta voin todeta, että The Big Short onnistuu viihdyttämään ja puhuttelemaan myös aiheesta vähemmän perillä olevaa katsojaa. Koomisuudestaan huolimatta elokuvassa on tarvittavaa painokkuutta, jolla se saa kaltaiseni talousummikonkin tajuamaan tilanteen vakavuuden. Niinpä lopputekstien pyörähtäessä käyntiin on väkisinkin äimänä koko homman järjettömyydestä, ja pörssiromahduksen tuhoisat vaikutukset tavallisten ihmisten elämään konkretisoituvat tilastotietojen myötä.

Kaiken kaikkiaan The Big Short on mainio elokuva, jota voi varauksetta suositella jokaiselle vähänkin kiinnostuneelle. Elokuva toimii loistavasti kevyenä lähihistorian oppituntina, mutta sen parissa viihtyy varmasti, vaikka talouskriisi ei aiheena kuulostaisikaan aivan omalta jutulta. Kun kirsikkana kakun päällä on vielä tällainen näyttelijöiden kööri, pitäisi tämän olla pakkokatsonta lähes kaikille elokuvafaneille.