The Big Short on juonensa puolesta
melko intensiivistä menoa alusta loppuun. Elokuvassa seurataan muutamaa eri
päähenkilöä, joiden tarinat ovat toisiinsa liitoksissa, vaikka heidän polkunsa
eivät välttämättä kohtaa kertaakaan. Päähenkilöiden elämää töiden ulkopuolella
ei näytetä juuri lainkaan, joten fokus pysyy koko ajan pääjuonen eteenpäin
viemisessä.
Tapahtumien seuraaminen vaatii
katsojalta jatkuvaa skarppaamista, sillä dialogin ymmärtäminen ei ole
maallikolle aivan vaivatonta. Pankkialan terminologia meinasi välillä sekoittaa
allekirjoittaneen pään, mutta perusideat olivat kuitenkin ymmärrettävissä.
Tekijät ovat onneksi osanneet ennakoida mahdolliset kärryiltä putoamiset, sillä
elokuvaan on ripoteltu muutama todella hauska sanaselityskohtaus. Kyseisissä
kohtauksissa elokuvan kertojana toimiva lipevä pankkiiri Jared Vennett (Ryan Gosling) sanoo jotain tyyliin:
”Menikö ohi? Ei se mitään! Katso, kun Julkisuudenhenkilö X selittää asian
selkokielellä”, minkä jälkeen kyseinen julkkis todellakin ilmestyy valkokankaalle
selittämään asiaa jonkin vertauskuvan avulla. Elokuvassa rikotaan muutenkin
neljättä seinää todella hupaisasti, enkä ollut lainkaan yllättynyt, kun se
voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon.
Tasokkaaseen näyttelijäkaartiin kuuluu
jo mainitun Ryan Goslingin lisäksi mm. Christian
Bale, Steve Carell, ja Brad Pitt. Erityisesti Bale tekee
vahvan suorituksen Michael Burryna, sosiaalisesti rajoittuneena mutta
nerokkaana rahastonhoitajana, joka kuuntelee päivisin toimistohuoneessaan
metallimusiikkia ja paukuttaa rumpukapuloilla ilmaa. Steve Carellin
näyttelemällä Mark Baumilla puolestaan on ongelmia vihanhallinnan kanssa, ja
Brad Pittin esittämä Ben Rickert on alalta eläköitynyt konkari, jonka pari
nuorempaa kaveria vetävät takaisin hommiin. Ensemble-kaarti on valkokankaalla
juuri niin hyvä kuin paperillakin.
Kuten jo todettu, The Big Short käsittelee traagista aihettaan onnistuneesti komedian
ja satiirin keinoin. Pankit ja päätöksentekijät esitetään tyhminä,
korruptoituneina ja välinpitämättöminä ja niiden toimia kritisoidaan rankasti. Humoristinen
ote korostaa hyvin koko tapahtumien sarjan tragikoomista järjettömyyttä ja
asettaa isot pahat pankit naurunalaisiksi.
Letkeä lähestymistapa aiheeseen on
sikälikin järkevä, että tällaisenaan elokuva ei vaadi katsojalta oikeastaan
minkäänlaisia esitietoja toimiakseen. Toki juonesta saattaa saada enemmän irti,
jos tuntee suurin piirtein finanssikriisin syyt ja seuraukset, mutta omakohtaisesta
kokemuksesta voin todeta, että The Big
Short onnistuu viihdyttämään ja puhuttelemaan myös aiheesta vähemmän
perillä olevaa katsojaa. Koomisuudestaan huolimatta elokuvassa on tarvittavaa
painokkuutta, jolla se saa kaltaiseni talousummikonkin tajuamaan tilanteen
vakavuuden. Niinpä lopputekstien pyörähtäessä käyntiin on väkisinkin äimänä
koko homman järjettömyydestä, ja pörssiromahduksen tuhoisat vaikutukset
tavallisten ihmisten elämään konkretisoituvat tilastotietojen myötä.
Kaiken kaikkiaan The Big Short on mainio elokuva, jota voi varauksetta suositella jokaiselle
vähänkin kiinnostuneelle. Elokuva toimii loistavasti kevyenä lähihistorian
oppituntina, mutta sen parissa viihtyy varmasti, vaikka talouskriisi ei aiheena
kuulostaisikaan aivan omalta jutulta. Kun kirsikkana kakun päällä on vielä tällainen
näyttelijöiden kööri, pitäisi tämän olla pakkokatsonta lähes kaikille
elokuvafaneille.