Arvostelu: The Post (2017)

Vuonna 1971 Yhdysvaltain hallinto joutui kovan paikan eteen, kun sanomalehdet saivat haltuunsa tuhansia sivuja ”Pentagonin papereina” tunnetusta Vietnamin sotaa koskevasta raportista. Entisen puolustusministerin Robert McNamaran 60-luvulla tilaama tutkimus käsitteli Yhdysvaltojen suhdetta Vietnamiin vuosina 1945–67 ja paljasti karuja totuuksia paikallaan junnaavasta sodasta. Presidentti toisensa jälkeen oli eskaloinut toivotonta konfliktia ja vakuuttanut kansalle sodan sujuvan hyvin. 

Steven Spielbergin uusin elokuva The Post kuvaa Washington Postin toimittajia ja julkaisijaa, kun nämä seuraavat New York Timesin aloittamaa skandaalivyyhtiä ja koettavat itsekin päästä juttuapajille. Kun tarinaa lopulta piisaisi, on julkaisijan päätettävä, painetaanko huippusalaista tutkimustietoa lehteen vai ei. Vaakakupissa on kaikkien osallisten vapaus, sillä hallituksen asettaman julkaisukiellon uhmaaminen voidaan tulkita maanpetokseksi ja syylliset tuomita vankilaan.

Tarinan keskiössä ovat lehden päätoimittaja Ben Bradlee (Tom Hanks) ja julkaisija Katharine Graham (Meryl Streep), kaksi vastakkaista voimaa, joiden yhteistyöstä kaikki riippuu. Bradlee on keinoja kaihtamaton toimittajakonkari, joka puolustaa vapaan lehdistön ihannetta viimeiseen asti. Graham puolestaan on maan sanomalehdistön ensimmäinen naispuolinen julkaisija, joka on perinyt lehden edesmenneeltä aviomieheltään eikä itsekään ole varma omasta auktoriteetistaan.

Samalla kun Bradlee miettii kollegoidensa kanssa keinoja päästä käsiksi salaiseen materiaaliin, seurataan Grahamin aikomuksia viedä lehti pörssiin ja tuodaan esille hänen haastavaa asemaansa naisena miesten alalla. Työajan ulkopuolella hän emännöi kotonaan seurapiirijuhlia, joissa vierailee kaupungin kerma — Robert McNamara mukaan lukien. Vaikeita valintoja tehdessään Graham joutuu siis huomioimaan päätöstensä vaikutukset paitsi lehden tulevaisuudelle, myös omiin ystävyyssuhteisiinsa. 

The Postissa on kaikki Oscar-voittajan ainekset: pääosissa huippunäyttelijät, ohjaajan puikoissa historiallisten draamojen mestari ja lähdemateriaalina amerikkalaisia arvoja korostava tositarina. Kun tuo tarina vielä kerrotaan selkeänä kannanottona Yhdysvaltoja viime aikoina kuohuttaneisiin aiheisiin, kuten naisten sortamiseen tai median rooliin hallituksen ”vaihtoehtoisten faktojen” oikaisijana, on lopputulos automaattisesti arvostelumenestys.

Kyseessä onkin erittäin mielenkiintoinen katsaus tärkeään historialliseen aiheeseen, mutta elokuvana The Post ei yllä ohjaajansa parhaimmistoon. Oivan alun jälkeen kerronta hidastuu ja juonen kehittely on hajanaista. Katharine Grahamin henkilökohtainen kasvu vahvaksi naisjohtajaksi on nostettu tasavertaiseksi varsinaisen pääjuonen kanssa, mistä johtuen tarinan punainen lanka uhkaa välillä kadota. Vasta loppupuolella kerronta fokusoituu kunnolla ja elokuvaan tulee kaivattua tekemisen meininkiä. 

The Postin lähin vertailukohde on parin vuoden takainen parhaan elokuvan Oscarin voittaja Spotlight. Se oli puhtaasti tutkivan journalismin ylistys, joka esitti asiansa tyylikkään vähäeleisesti ja luotti tasavahvaan näyttelijä-ensembleen. The Post sen sijaan lähtee tyypillisemmälle Hollywood-linjalle korostamalla yksilöiden merkitystä historian kulussa ja sitomalla tarinan ajankohtaiseen tasa-arvokeskusteluun. Penkkiin liimaavan toimittajatrillerin sijaan lopputuloksena on hieman liian imelä ja itsetietoinen poliittinen kannanotto. 

Spotlight pitää siis edelleen pintansa viime vuosien parhaana toimittajaleffana, mutta se ei toki tee Spielbergin uusimmasta ohjaustyöstä huonoa. The Post on heikkouksistaan huolimatta kelpo lisäys genreen ja ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva jo kiinnostavan aiheensa vuoksi — eivätkä tähtinäyttelijöiden roolisuoritukset ainakaan tee sille hallaa.