A Star Is Born on puoliksi
musiikkielokuva ja puoliksi romanttinen draama, mutta se ei ole aivan niin
siirappinen kuin näistä lähtökohdista voisi olettaa. Ensinnäkin musiikkibisnestä
ja artistielämää kuvataan hyvin aidon oloisesti ja alan nurjia puolia kaihtamatta.
Jack juhlii liikaa ja antaa viinan ja lääkkeiden viedä miestä, ja Ally puolestaan
joutuu menestyksen alttarilla tekemään isoja musiikillisia ja persoonaansa
liittyviä kompromisseja. Niinpä uran varrelle mahtuu myös aivotonta mutta massoihin
vetoavaa pepunheilutuspoppia, mikä tuntuu tosielämässäkin olevan monen taitavan
laulajattaren valitettava kohtalo — tai valinta.
Keikkatilanteet ovat keskeinen osa
elokuvaa ja ne onkin hienosti ohjattu ja toteutettu. Jopa suurimmat konserttikohtaukset
on kuvattu ja laulettu livenä aitojen yleisöjen edessä, mikä jo sinällään on
komea saavutus. Kamera pysyttelee yleensä päähenkilöiden mukana lavalla ja
backstagella sen sijaan, että keikat nähtäisiin yleisön näkökulmasta. Näiden
keinojen avulla elokuva saavuttaa todella autenttisen, paikoin suorastaan
dokumenttimaisen tunnelman.
Musiikkielokuvalle on tietenkin myös
tärkeää, että itse biisit ovat meneviä ja mieleenpainuvia. Tälläkin
osa-alueella A Star Is Born onnistuu
säväyttämään. Elokuvan aikana kuullaan niin rouheaa rokkia kuin herkkiä
balladejakin, ja useimpia kappaleita fiilistelee mielellään paitsi leffateatterissa
myös jälkikäteen Spotifysta sellaisenaan. Lady Gaga on luonnollisesti elokuvan
musiikillinen päätähti ja hänen upea laulutaitonsa onkin yksi elokuvan
kantavista voimista, mutta myös Cooper tarjoilee ilahduttavan vahvaa tulkintaa.
Musisoinnin ulkopuolella osat
kiepsahtavat ympäri. Gaga näyttelee valkokangasdebyytissään vakuuttavasti,
mutta kovan elämän ja alkoholismin runtelema Jack on ehdottomasti tarinan
sydän. Bradley Cooper tekee hienon ohjaustyön lisäksi uransa parhaan roolisuorituksen
viinanhuuruisena laulajana, jonka väsyneet silmät syttyvät vielä kerran uuden
rakkauden myötä.
Parin elämä ei kuitenkaan ole pelkkää
ruusuilla tanssimista, vaan Allyn ja Jackin suhde on yhtä ongelmainen kuin se
on spontaani ja intohimoinenkin. Kitkaa kaksikon välille luo paitsi Jackin
päihdeongelma myös tämän nuiva suhtautuminen Allyn musiikin kaupallistumiseen ja
sen tuomiin muutoksiin.
Realismin tuntua lisää myös hahmojen riippuvuus
toisistaan, joka saa toisinaan miettimään, onko parisuhde rakennettu kovin
terveelle pohjalle. Etenkin alussa suhdetta hallitsee selkeä dynamiikka, jossa
Jack käyttää hyväksi rocktähden asemaansa antamalla Allylle ilmaista
julkisuutta ja Ally hyötyy tilanteesta. Siispä joskus on vaikea erottaa, kuinka
paljon heidän välillään on aitoa rakkautta ja kuinka paljon hetken huumassa
tehtyjä ratkaisuja ja silkkaa kyvyttömyyttä elää ilman toista.
Elokuva kyllä pyrkii vakuuttamaan
katsojan, että kyse on tosirakkaudesta. Tämä korostuu varsinkin loppupuolen sentimentaalisissa
hetkissä. Kaikesta huolimatta loppuratkaisu jätti kuitenkin allekirjoittaneen
hieman kylmäksi, vaikka se onkin sinällään hienosti toteutettu ja ajatuksen
tasolla liikuttava. Jostain syystä A Star
Is Born ei vain päässyt samalla tavoin ihoni alle kuin vaikkapa aiemmin
mainittu La La Land. Se ei kuitenkaan
poista sitä faktaa, että kyseessä on hienosti ohjattu ja näytelty elokuva
täynnä hyvää musiikkia ja hurmiollisia hetkiä. Kaikille musiikki-ihmisille ja
laadukkaiden draamojen ystäville siis vahva katselusuositus!