lauantai 12. tammikuuta 2019

Arvostelussa Netflix-sarja 1983 (2018–)

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille Elokuvaintoilijan lukijoille!

Tämän vuoden ensimmäisessä arvostelussa puidaan tuoretta Netflix-alkuperäissarjaa, joka herätti mielenkiintoni vuoden 2018 lopulla. Kyseessä on puolalainen tuotanto nimeltä 1983, joka ilmestyi suoratoistopalveluun marras-joulukuun vaihteessa.

Joshua Longin luoma 1983 sijoittuu fiktiiviseen vuoden 2003 Varsovaan, vaihtoehtoiseen historiaan, jossa Eurooppaa jakanut rautaesirippu ei koskaan murtunut ja totalitaristista Puolaa hallitsee yksi ainoa Puolue. Kaksikymmentä vuotta aiemmin, maaliskuussa 1983, on Puolassa tapahtunut terrori-iskujen sarja, jonka seurauksena kansakunta on yhdistynyt vahvan kansallisaatteen ympärille. Skenaarioon on ammennettu inspiraatiota muun muassa George Orwellin klassikkoromaanista Vuonna 1984.

Yksi tarinan päähenkilöistä on Kajetan Skowron (Maciej Musial), isoäitinsä kanssa asuva lakiopiskelija, jonka vanhemmat ovat kuolleet edellä mainituissa pommi-iskuissa. Sarjan aikana Kajetan selvittää vuoden 1983 tapahtumia ja hänelle valkenee, ettei Puolueen toitottama virallinen versio historiankulusta olekaan aivan totuudenmukainen. Totuuden etsintä johtaa myös yllättäviin paljastuksiin Kajetanin perheen menneisyydestä.

Toinen päähenkilö on miliisin leivissä työskentelevä etsivä Anatol Janów (Robert Wieckiewicz). Hän auttaa Kajetania kaksikymmentä vuotta vanhan salaliiton selvittämisessä sekä tutkii nykyhetkessä operoivaa vastarintaliikettä, joka käy maanalaista sotaa Puoluetta vastaan.

Myös vastarintaliikkeen toimintaa seurataan sarjan aikana sisältäpäin, ja loppua kohden eri hahmojen tarinakaaret punoutuvat mukavasti yhteen.

1983:n parhaisiin piirteisiin lukeutuu sen sirpaleinen juonenkuljetus, jossa hahmojen nimet ja juonen palaset vilisevät vikkelään silmien edessä ja katsojan on muodostettava tapahtumista kokonaiskuva omassa päässään. Allekirjoittaneella palapelin palat alkoivat loksahdella kohdalleen noin tuotantokauden puolivälistä eteenpäin (jaksoja on kaikkiaan kahdeksan). Jatkuva keskittymisen tarve korostuu toki myös siksi, että puolankielisen dialogin osalta katsoja on täysin tekstitysten varassa.

Juonen hitaahko hahmottuminen sarjan alkuvaiheilla ei ehdi turhauttaa, sillä 1983 onnistuu koukuttamaan jo pelkällä tunnelmallaan ja kiinnostavalla asetelmallaan. Sarjan orwellmaisessa Puolassa kaikki valtiolliset instituutiot ovat Puolueen hallinnassa ja aivopesty kansa elää tietämättömänä omasta sorrostaan. Kylmä sota ei myöskään ole koskaan loppunut, ja Puola on noussut tärkeäksi sotilaalliseksi voimaksi suurvaltojen välisessä pelissä.

Longin luoma visio on kuitenkin huomattavasti hillitympi ja nykyperspektiivistä katsoen realistisempi kuin Orwellilla. Esimerkiksi kansalaisten vakoilu tapahtuu piilokameroiden ja mikrofonien sijaan älypuhelimia muistuttavien laitteiden kautta, mikä tietenkin heijastelee tosimaailman tämänhetkisiä kauhukuvia.

Synkän asetelman ohella 1983:n tunnelmallisuus perustuu sen audiovisuaaliseen ilmeeseen. Kolkkoakin kolkompi miljöö on täynnä mahtipontisia brutalistisia rakennuksia, joiden seinät ovat betonia, laattaa ja lasia. Kohtaukset sijoittuvat usein vuorokauden pimeimpiin aikoihin, jolloin taidokas valaistus ja harkittu värien käyttö korostuvat. Tunnelman viimeistelee hienovarainen elektroninen musiikki, joka sopii mainiosti sarjan retrofuturistiseen tyyliin.

Kaiken kaikkiaan 1983 on oikein pätevä ja viihdyttävä poliittinen trillerisarja, vaikka onkin mittakaavaltaan vielä melko pieni. Kerronta ei pitele kädestä kiinni, vaan vaatii katsojalta hieman skarppaamista, mutta kiitos seisoo kyllä lopussa. Paitsi että jännitys tiivistyy loppua kohden, ensimmäinen tuotantokausi myös päättyy erittäin mehukkaaseen tilanteeseen, josta mahdollisen kakkoskauden on hyvä jatkaa.