Tämän vuoden ensimmäisessä arvostelussa
puidaan tuoretta Netflix-alkuperäissarjaa, joka herätti mielenkiintoni vuoden
2018 lopulla. Kyseessä on puolalainen tuotanto nimeltä 1983, joka ilmestyi suoratoistopalveluun marras-joulukuun
vaihteessa.
Joshua
Longin luoma
1983 sijoittuu fiktiiviseen vuoden
2003 Varsovaan, vaihtoehtoiseen historiaan, jossa Eurooppaa jakanut rautaesirippu
ei koskaan murtunut ja totalitaristista Puolaa hallitsee yksi ainoa Puolue. Kaksikymmentä
vuotta aiemmin, maaliskuussa 1983, on Puolassa tapahtunut terrori-iskujen sarja,
jonka seurauksena kansakunta on yhdistynyt vahvan kansallisaatteen ympärille.
Skenaarioon on ammennettu inspiraatiota muun muassa George Orwellin klassikkoromaanista Vuonna 1984.
Yksi tarinan päähenkilöistä on Kajetan
Skowron (Maciej Musial), isoäitinsä
kanssa asuva lakiopiskelija, jonka vanhemmat ovat kuolleet edellä mainituissa pommi-iskuissa.
Sarjan aikana Kajetan selvittää vuoden 1983 tapahtumia ja hänelle valkenee,
ettei Puolueen toitottama virallinen versio historiankulusta olekaan aivan totuudenmukainen.
Totuuden etsintä johtaa myös yllättäviin paljastuksiin Kajetanin perheen
menneisyydestä.
Toinen päähenkilö on miliisin leivissä
työskentelevä etsivä Anatol Janów (Robert
Wieckiewicz). Hän auttaa Kajetania kaksikymmentä vuotta vanhan salaliiton
selvittämisessä sekä tutkii nykyhetkessä operoivaa vastarintaliikettä, joka käy
maanalaista sotaa Puoluetta vastaan.
Myös vastarintaliikkeen toimintaa
seurataan sarjan aikana sisältäpäin, ja loppua kohden eri hahmojen tarinakaaret
punoutuvat mukavasti yhteen.
1983:n parhaisiin piirteisiin
lukeutuu sen sirpaleinen juonenkuljetus, jossa hahmojen nimet ja juonen palaset
vilisevät vikkelään silmien edessä ja katsojan on muodostettava tapahtumista
kokonaiskuva omassa päässään. Allekirjoittaneella palapelin palat alkoivat
loksahdella kohdalleen noin tuotantokauden puolivälistä eteenpäin (jaksoja on
kaikkiaan kahdeksan). Jatkuva keskittymisen tarve korostuu toki myös siksi,
että puolankielisen dialogin osalta katsoja on täysin tekstitysten varassa.
Juonen hitaahko hahmottuminen sarjan
alkuvaiheilla ei ehdi turhauttaa, sillä 1983
onnistuu koukuttamaan jo pelkällä tunnelmallaan ja kiinnostavalla
asetelmallaan. Sarjan orwellmaisessa Puolassa kaikki valtiolliset instituutiot
ovat Puolueen hallinnassa ja aivopesty kansa elää tietämättömänä omasta
sorrostaan. Kylmä sota ei myöskään ole koskaan loppunut, ja Puola on noussut
tärkeäksi sotilaalliseksi voimaksi suurvaltojen välisessä pelissä.
Longin luoma visio on kuitenkin huomattavasti
hillitympi ja nykyperspektiivistä katsoen realistisempi kuin Orwellilla. Esimerkiksi
kansalaisten vakoilu tapahtuu piilokameroiden ja mikrofonien sijaan
älypuhelimia muistuttavien laitteiden kautta, mikä tietenkin heijastelee tosimaailman
tämänhetkisiä kauhukuvia.
Synkän asetelman ohella 1983:n tunnelmallisuus perustuu sen
audiovisuaaliseen ilmeeseen. Kolkkoakin kolkompi miljöö on täynnä mahtipontisia
brutalistisia rakennuksia, joiden seinät ovat betonia, laattaa ja lasia. Kohtaukset
sijoittuvat usein vuorokauden pimeimpiin aikoihin, jolloin taidokas valaistus
ja harkittu värien käyttö korostuvat. Tunnelman viimeistelee hienovarainen
elektroninen musiikki, joka sopii mainiosti sarjan retrofuturistiseen tyyliin.
Kaiken kaikkiaan 1983 on oikein pätevä ja viihdyttävä poliittinen trillerisarja, vaikka
onkin mittakaavaltaan vielä melko pieni. Kerronta ei pitele kädestä kiinni,
vaan vaatii katsojalta hieman skarppaamista, mutta kiitos seisoo kyllä lopussa.
Paitsi että jännitys tiivistyy loppua kohden, ensimmäinen tuotantokausi myös
päättyy erittäin mehukkaaseen tilanteeseen, josta mahdollisen kakkoskauden on
hyvä jatkaa.