Elokuvan päähenkilöpariskunta Max ja Annie ovat
pelihulluja, jotka pitävät säännöllisesti seurapeli-iltoja ystäviensä kanssa.
Erään kerran Maxin rikas ja menestyvä veli Brooks tarjoutuu järjestämään
porukalle kaikkien aikojen peli-illan. Ideana on, että mysteeripelejä
järjestävä firma mukamas kidnappaa yhden heistä ja muut joutuvat pelastamaan
hänet. H-hetken koittaessa tapahtuu kuitenkin jotain odottamatonta, ja pian kaveriporukka
tajuaa sotkeutuneensa ihka oikeaan rikosvyyhtiin.
Elokuvan
nopea etenemistahti ei jätä liioin tilaa tylsille hetkille, vaan jatkuvasti
sattuu ja tapahtuu. David Fincherin The Gamea (1997) parodioiva juoni sisältää
runsaasti käänteitä, sillä ideana on, että mikä tahansa voi olla joko totta tai
vain osa peliä. Jotkut hauskimmista kohtauksista perustuvatkin siihen, etteivät
hahmot itsekään ole aivan tilanteen tasalla. Eipä sillä, että katsojakaan aina olisi
— leffa onnistui pariin otteeseen yllättämään myös allekirjoittaneen överiksi vedetyillä twisteillään.
Hauskan
asetelman lisäksi Game Night herättää
mielenkiinnon nimekkäällä näyttelijäkaartillaan. Rooleissa nähdään mm. Jason Bateman ja Rachel McAdams Maxina ja Anniena, Kyle Chandler Brooks-veljenä ja Jesse Plemons hieman karmivana naapurin poliisimiehenä. Mukana on
myös muita tuttuja kasvoja elokuvista ja televisiosta.
Tähtisikermä
pelaa hyvin yhteen ja heidän kohellustaan on pääosin lysti seurata. Tilannekomiikka
jaksaa naurattaa ainakin yhden katselukerran ajan, ja mikä erityisen
virkistävää, vitsit eivät perustu pelkkään rivoiluun. Mikään vuosisadan komediahitti
tämä ei ehkä ole, mutta elokuvan huumori iski ainakin minuun perustusinaleffaa
paremmin.
Game Night on siis
kaikin puolin toimivaa viihdettä kepeään leffailtaan, kun muutamat hyvät naurut
ja reilu puolitoista tuntia vauhdikasta rellestystä riittävät taiteellisiksi
meriiteiksi. Elokuva löytyy arvostelun kirjoitushetkellä yhä Netflixistä, eikä sen pitäisi poistua palvelusta vielä hetkeen.