Matt ja
Ross Dufferin luoma tieteisfiktiota ja yliluonnollista
kauhua yhdistelevä sarja on nauttinut suursuosiota alusta alkaen, koska se
sisältää tavallisten menestyselementtien lisäksi aimo annoksen nostalgisuutta.
80-luvulla
syntyneet Dufferin veljekset ovat sijoittaneet tarinansa juuri kyseiselle
vuosikymmenelle, ja se myös tihkuu kasarinostalgiaa. Sarjan estetiikka,
musiikki ja lukuisat viittaukset tuon ajan elokuviin ja populaarikulttuuriin
ylipäänsä ovat miellyttäneet katsojia ja kriitikoita ympäri maailman.
Tärkeässä
osassa ovat myös loistavat lapsipäähenkilöt, joiden ystävyyttä kuvataan todella
hauskasti ja koskettavasti. Se on oikeastaan aina ollut koko tarinan
emotionaalinen ydin, jota ilman sarja ei olisi yhtä lumoava.
Fanien
pitkä odotus onneksi palkitaan, sillä Stranger
Thingsin kolmas kausi on taattua laatua. Muutoksen ajat ovat koittaneet
monessakin mielessä, mutta sarjan vangitseva tunnelma ja rakastettava
hahmokaarti ovat ennallaan.
Nörttikaverukset
Mike, Dustin, Lucas ja Will ovat nyt murrosiän kynnyksellä, joten tyttöystävät
alkavat kiinnostaa heitä pöytäroolipelejä enemmän. Yliluonnollisia kykyjä
omaava Eleven ja viime kaudella esitelty uusi tyttö Max puolestaan ystävystyvät
syvemmin keskenään.
Tämänkertainen
kauhuskenaario rakentuu pala palalta eri hahmojen tutkiessa outoja tapahtumia
ympäri kaupunkia, kunnes asioista muodostuu selkeä kokonaiskuva.
Nancy
ja Jonathan ovat paikallisen sanomalehden kesäharjoittelijoina ja tekevät uutisjuttua
oudosti käyttäytyvistä rotista. Poliisipäällikkö Hopper ja Joyce Byers
selvittävät omituisia muutoksia magneettikentässä. Dustin puolestaan kuulee vahingossa
huippusalaisen venäjänkielisen radiolähetyksen ja purkaa salakoodia Steven
kanssa.
Siinä
missä edelliskausi oli selkeästi James
Cameronin Aliensin inspiroima, on
tällä kertaa otettu vaikutteita muun muassa George A. Romeron zombie-elokuvista sekä monista kasaritoimintaleffoista.
Kylmän
sodan hengen mukaisesti pahiksina nähdään karmivien hirviöiden lisäksi myös
neuvostosotilaita. Yksi heistä muistuttaa olemukseltaan kummasti Arnold Schwarzeneggerin Terminaattoria.
Kaiken
kaikkiaan Stranger Thingsin kolmoskausi
on astetta vähemmän pelottava kuin aiemmat kaudet, mutta sisältää enemmän
suoraa toimintaa. Etenkin poliisipäällikkö Hopper pääsee loistamaan tällä
saralla ja on muutenkin tuotantokauden ehdoton ykköstähti.
Sarja
ei ole onneksi menettänyt humoristista otettaan, vaan onnistuu edelleen
naurattamaan siinä missä jännittämäänkin. Tarinassa on myös katkeransuloisuutta,
kun nuoret alkavat ymmärtää, että elämä kulkee vääjäämättä eteenpäin eikä
mikään ole ikuista.
Vanhoille
faneille kyseessä on siis jälleen yksi herkkupala nautittavaksi. Uusille
katsojille oikea paikka aloittaa on tietenkin ensimmäinen tuotantokausi.
Tämä teksti tai muokattu versio siitä
on julkaistu osana kainuulaisille sanomalehdille kirjoittamaani
Striiminurkka-sarjaa, jossa teen katsauksia Netflixin tarjontaan.