maanantai 16. syyskuuta 2019

Striiminurkka: Mindhunterissa sukelletaan sarjamurhaajien mieliin

David Fincherin luotsaama Netflix-sarja Mindhunter sai kauan odotetun toisen tuotantokautensa 16. elokuuta. Jos sarja on aiemmin jäänyt noteeraamatta, kannattaa asiaan tehdä muutos.

Mindhunter käsittelee aihetta, jota voi pitää Fincherin erikoisalana: sarjamurhaajia. Onhan mies ohjannut aiemmin mm. elokuvat Seitsemän, Zodiac ja The Girl with the Dragon Tattoo.

Jollain ilveellä trillerimestari on onnistunut kerta toisensa jälkeen luomaan aiheesta hyytäviä ja mukaansatempaavia teoksia, eikä Mindhunter ole poikkeus.

1970- ja 80-luvuille sijoittuvassa sarjassa seurataan FBI:n ensimmäisiä profiloijia, jotka haastattelevat vangittuja sarjamurhaajia ja kartoittavat heidän psykologiaansa. Uraauurtavan työn tavoitteena on kehittää menetelmä, joka helpottaisi tulevien väkivaltarikosten ratkaisemista.

Sarjan päähenkilöt Holden Ford (Jonathan Groff) ja Bill Tench (Holt McCallany) perustuvat tosielämän FBI-agentteihin John Douglasiin ja Robert Ressleriin. Lähdeteoksena on toiminut Douglasin ja Mark Olshakerin kirjoittama, vuonna 1995 julkaistu tietokirja Mindhunter: Inside the FBI’s Elite Serial Crime Unit, josta sarjan nimikin on napattu.

Mindhunter on todella mielenkiintoista katsottavaa, vaikkei joka jaksossa välttämättä tapahdu mitään erityisen dramaattista. Mainiot henkilöhahmot ja kiehtova tarina vain liimaavat ruudun ääreen, ainakin jos innostuu sarjamurhaajien mielenmaiseman analysoinnista.

Koomikko Mindy Kaling on kiteyttänyt sarjan luonteen hyvin Twitter-tilillään: ”Mindhunterissa ei ole väkivaltaa tai edes paljoa toimintaa. Neljä ihmistä vain juttelee bleiserit päällä harmaissa huoneissa kolme varttia, mutta en ole ikinä ollut näin peloissani.”

Lienee yksilöllistä, kokeeko sarjan suorastaan pelottavaksi, mutta tunnelma on todellakin vangitseva ja paikoin karmivakin.

Kohokohtia ovat yleensä haastattelutilanteet, joissa katsoja pyrkii yhdessä päähenkilöiden kanssa pääsemään jyvälle haastateltavista. Kuuluisia murhaajia esittävät sivuosanäyttelijät tekevät myös kerrassaan upeita roolisuorituksia.

Pääparivaljakko on niin ikään erinomainen ja toinen toistaan täydentävä. Nuori, nerokas ja kunnianhimoinen Ford haluaa oppia tutkimuskohteistaan kaiken mahdollisen keinoja kaihtamatta, kun taas kokeneempi karpaasi Tench on enemmän jalat maassa -tyyppiä.

Tutkimustyön lisäksi agentit kiertävät ykköskauden aikana poliisilaitoksilla luennoimassa teorioistaan ja auttavat välillä rikostutkinnoissa.

Toisella kaudella ei enää pidetä luentoja, mutta poliisityön osuus kasvaa, kun kaksikko pääsee selvittämään vuosina 1979–81 Atlantaa ravistelleita lapsimurhia. Sekä Ford että Tench kärsivät nyt myös henkilökohtaisemmista vaikeuksista, jotka tuovat hahmoihin ja tarinaan yhä lisää syvyyttä.

Laadukasta rikosdraamaa etsiville Mindhunter on parasta mahdollista viihdettä pimeneviin syysiltoihin. Vanhoille faneille tuore kausi on taattua herkkua, kun taas uusille katsojille nyt on oiva hetki nautiskella molemmat kaudet peräkkäin.

Tämä teksti tai muokattu versio siitä on julkaistu osana kainuulaisille sanomalehdille kirjoittamaani Striiminurkka-sarjaa, jossa teen katsauksia Netflixin tarjontaan.