Criminal: Iso-Britannia, Criminal:
Saksa, Criminal: Ranska ja Criminal:
Espanja on kaikki kuvattu samoissa lavasteissa, vaikka ne sijoittuvatkin eri
maihin. Tapahtumapaikkana on siis aina tismalleen samannäköinen poliisiasema, tai
tarkemmin sanoen poliisiaseman kuulusteluhuone, peililasin takana oleva
tarkkailuhuone ja näitä yhdistävä käytävä, jonka päässä on portaikko ja hissi.
Criminalin idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan ainutlaatuinen:
jokaisessa jaksossa kuulustelijat hiillostavat yhtä rikosepäiltyä ja koettavat
saada tämän paljastamaan totuuden käsillä olevasta tapauksesta. Tarkkailuhuoneessa
kollegat seuraavat kuulustelun etenemistä, ja välillä käydään käytävällä
keskustelemassa strategiasta ja haetaan kahvia automaatista.
Kaava
on poikkeuksetta sama, eikä näistä minimaalisista lavasteista poistuta
yhdenkään kohtauksen ajaksi. Rikoksia ei kuvata muuten kuin jälkikäteen
dialogin kautta, eikä poliisien arkea kuulusteluhuoneen ulkopuolella näytetä
lainkaan.
Mieleen
ei juolahda montaa näin tiukasti rajattua sarjaa, ja tekijät ansaitsevatkin
hatunnoston jo silkasta omaperäisyydestä. Mutta miten on toteutuksen laita, ja
säilyykö asetelma kiinnostavana neljän sarjan ajan?
Koska
kukin sarja sisältää vain kolme enintään 45 minuutin mittaista jaksoa, ei Criminalin perusideaan ehdi kyllästyä,
ellei sitten alun alkaenkin pidä sitä tylsänä. Eri maiden versiot myös toimivat
itsenäisinä kokonaisuuksina, joten kaikkia ei tarvitse katsoa saadakseen täyden
kokemuksen.
Mitä
tulee toteutukseen, ei tuotantojen laadussa ole valittamista. Yksinkertainen
idea ja minimalistiset puitteet asettavat tavallista suuremman painoarvon
näyttelytyölle ja tunnelmallisuudelle, ja juuri nämä ovat Criminalin vahvuuksia.
Uskottavan
näyttelyn tärkeys korostuu, koska katsoja joutuu pelkän dialogin perusteella
kuvittelemaan tapahtumat omassa mielessään ja samalla arvioimaan, puhuvatko
epäillyt totta vai palturia.
Etenkin
kuulusteltavat tekevät usein hienoja roolisuorituksia; esimerkiksi Broadchurch -sarjasta tuttu David Tennant on saanut brittisarjan
avausjakson suorituksestaan paljon ansaittuja kehuja.
Tunnelma
Criminal-sarjoissa on yleensä
asianmukaisen synkkä ja painostava, mitä korostavat osaltaan niin kylmän sävyinen
ulkoasu kuin hyvällä maulla hyödynnetty taustamusiikkikin.
Kuulustelutilanteet
yltyvät parhaimmillaan varsin intensiivisiksi, kun poliisit käyvät psykologista
kamppailua epäiltyjen kanssa ja koettavat saada nämä murtumaan.
Lopputulemana
on piristävän erilainen poliisidraama, joka todennäköisesti ehtii loppua ennen
katsojan mielenkiinnon lopahtamista. Kaikki jaksot ja sarjan eri versiot eivät
toki ole täysin samanvahvuisia, mutta sen antaa mielellään anteeksi näin
persoonalliselle kokeilulle.