Arvostelu: Hacksaw Ridge (2016)

Venetsian elokuvajuhlilla kymmenen minuutin mittaiset seisonta-aplodit ansainnut Hacksaw Ridge on ohjaaja Mel Gibsonin eeppinen paluu parrasvaloihin. Kyseessä on toiseen maailmansotaan, Okinawan taisteluun sijoittuva spektaakkelimainen sotaleffa, jonka päähenkilö ei tosin kanna edes asetta. Elokuva kertoo näet tositarinan lääkintämies Desmond Dossista (Andrew Garfield), joka ei uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi suostu tappamaan, vaan lähtee tantereelle ainoastaan pelastamaan henkiä.

Arvostelu: Gone Girl (2014)

Nick ja Amy Dunne (Ben Affleck ja Rosamund Pike) ovat olleet naimisissa muutaman vuoden, eikä avioelämä maistu enää aivan entiseen tapaan. Viidentenä hääpäivänä Amy katoaa ja Nick soittaa poliisit tutkimaan asiaa. Tapauksesta syntyy kunnon mediasirkus, ja ennen pitkää Nick huomaa itse olevansa epäiltynä vaimonsa murhasta.

Arvostelu: Room (2015)

Irlantilaisohjaaja Lenny Abrahamsonin nimi tuli minulle tutuksi viime syksynä, kun näin hänen edellisen elokuvansa Frankin (2014) Oulun jokavuotisilla Irkkufestivaaleilla. Frank on huippunäyttelijöitä vilisevä, omalaatuinen komedia hieman vinksahtaneista muusikoista, jotka matkustavat Irlantiin luonnon keskelle äänittämään uutta eksentristä albumia. Suosittelen kyseistä leffaa lämpimästi kaikille.

Arvostelu: The Big Short (2015)

Komediakynäilijä Adam McKayn ohjaama The Big Short kertoo vuosien 2007–2008 finanssikriisistä ja tarkemmin sanottuna muutamasta amerikkalaisesta miehestä, jotka osasivat ennustaa kriisin ja löivät sen avulla rahoiksi. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja Michael Lewisin samannimiseen kirjaan vuodelta 2010. Kyseessä on satiirinen draamakomedia, joka naurattaa ja järkyttää sopivassa suhteessa.

Arvostelu: The Revenant (2015)

Vuosi sitten Oscar-gaalassa jatkuvasti lavalla ravannut Birdman-ohjaaja Alejandro Gonzáles Iñárritu on ilmeisesti päättänyt ylittää itsensä, sillä hänen uusi elokuvansa The Revenant on kahminut huikeat 12 Oscar-ehdokkuutta. Ylistystä ja palkintoja on sadellut joka tuutista, ja varsinkin Leonardo DiCaprion suoritusta elokuvan pääosassa on kehuttu maasta taivaisiin. Katsoin siis elokuvan todella kovin odotuksin. En onneksi joutunut pettymään, sillä The Revenant oli minulle erittäin täyteläinen, useilla eri tasoilla toimiva katselukokemus. Ensinnäkin elokuva on huikea viihdespektaakkeli ja mukaansatempaava selviytymiskertomus, toisekseen se on pohdiskeleva ja sisältää syvällistä tematiikkaa, ja kolmanneksi se on vain kertakaikkisen kaunista katsottavaa.

Arvostelussa The Shieldin (2002–2008) ensimmäinen kausi

Poliisisarja The Shield on roikkunut rästilistallani jo useamman vuoden. Hommasin jo aikoja sitten kaikki tuotantokaudet sisältävän DVD-boksin, mutta sain aloitettua katsomisen vasta aivan hiljattain. Olen nyt katsonut ensimmäisen kauden ja aloittanut vähän toista, ja tähän mennessä olen pitänyt sarjasta todella paljon. Meininki on juuri niin rankkaa ja viihdyttävää kuin oletinkin, ja huumorin määrä on yllättänyt positiivisesti.

Arvostelu: The Grand Budapest Hotel (2014)

Wes Andersonin The Grand Budapest Hotel oli yksi viime vuoden Oscar-gaalan menestyneimpiä elokuvia, ja katsottuani sen viimeinkin Blu-rayltä ymmärrän hyvin miksi. Kyseessä on todellakin äärimmäisen upea komedia. Upea kahdessa mielessä: ensinnäkin teos on silmiä ja korvia hivelevää elokuvataidetta, toisekseen huumoria luodaan niin monin eri keinoin, ettei kaikkea todennäköisesti edes huomaa ensimmäisellä katselukerralla. Leffaa voisikin yhtä hyvin kutsua taiteelliseksi viihde-elokuvaksi tai viihteelliseksi taide-elokuvaksi.

Arvostelu: Taken (2008)

Bryan Mills (Liam Neeson) on eläköitynyt CIA:n huippusalainen agentti, joka on muuttanut Los Angelesiin ollakseen lähellä perhettään. Hän on jo eronnut vaimostaan Lenoresta (Famke Janssen), mutta välit Kim-tyttäreen (Maggie Grace) ovat ehkä vielä korjattavissa. Satunnaisia turvamiehen töitä tekevä entinen ammattitappaja joutuu kuitenkin laittamaan taas vanhat taitonsa käyttöön, kun Pariisin matkalle lähtenyt tytär päätyy ihmiskauppaajien kidnappaamaksi. Näistä lähtökohdista käynnistyy jo kaksi jatko-osaakin poikinut Taken (2008), josta tuli oman genrensä klassikko heti ensi-illassa. Kehut eivät ole olleet liioiteltuja; ranskalaisohjaaja Pierre Morelin toinen ohjaustyö kuuluu kiistatta 2000-luvun toimintaleffojen parhaimmistoon.

Arvostelu: Another Earth (2011)

Millaista elämäni olisi, jos olisin tehnyt toisenlaisia valintoja? Jos tapaisin toisen version itsestäni, olisiko hän minua parempi ja onnellisempi? Olisinko voinut välttää tekemäni virheet? Tällaisia kysymyksiä on varmasti moni pohtinut jossain vaiheessa elämäänsä. Niin tekee myös Another Earthin päähenkilö Rhoda (Brit Marling), eikä suotta: pieni poika ja tämän raskaana ollut äiti ovat kuolleet hänen rattijuoppoutensa vuoksi. Neljä vuotta vankilassa istuttuaan tyttö pääsee vapaaksi ja päättää tunnontuskissaan lähteä pyytämään anteeksi John Burroughsilta (William Mapother) — mieheltä, jonka perheen hän tappoi. Siivouspalvelun työntekijänä esiintyvä Rhoda ei kuitenkaan saa kakistettua anteeksipyyntöä suustaan, ja krapulassa ovelle raahautuva John luulee häntä vain tavalliseksi siivoojaksi. Kuten arvata saattaa, alkavat nämä kaksi kuitenkin hiljalleen tutustua toisiinsa.

Arvostelu: Joy (2015)

Ohjaaja David O. Russell tuntuu kulkevan voitosta voittoon. Nyrkkeilyelokuva Taistelijan (The Fighter, 2010) jälkeen mies on ehtinyt ohjata jo kolme muuta menestyselokuvaa, joista viimeisin on Joy. Vakionäyttelijöikseen hän on onnistunut saamaan mm. sellaiset tähdet kuin Jennifer Lawrence, Bradley Cooper ja Robert De Niro, jotka ovat mukana myös uusimmassa elokuvassa. Lawrence-Russell -kaksikossa onkin jotain taianomaista, sillä näyttelijätär on voittanut Russellin kanssa tehdyistä kolmesta elokuvastaan kolme Golden Globe -palkintoa sekä yhden Oscarin (Unelmien pelikirja, 2012). Odotukseni Joyta kohtaan olivat siis syystäkin korkealla. Ilokseni voin todeta, että vaikkei kyseessä ole varsinainen mestariteos, on Russell tehnyt jälleen yhden draamakomedian, jota voi suositella kaikille katsottavaksi.